Yrittäjyyden ja opiskelun yhdistäminen – Miten onnistuu perheelliseltä?

Syksy tuo taas mukanaan merkittävän ajankäytöllisen ongelman: yliopiston kurssit alkavat pyöriä, joka tarkoittaa omalla kohdallani useamman tunnin viikottaista lisäkuormitusta. Olen perheellinen yrittäjä, joten luentojen sovittaminen kalenteriini on lievästi sanoen hankalaa.

Aloitin kauppatieteiden opinnot vuonna 2016. Tuolloin tavoitteenani oli valmistua 4 vuodessa. Tämä olisikin ollut ihan realistinen tahti, mutta yrityksen perustaminen pisti suunnitelmani uusiksi. Alkuvaiheessa tein puolikasta viikkoa palkkatöitä (20h/vko), suoritin opintoja 60 opintopisteen vuosivauhtia ja aloittelin samalla yritystoimintaani. Viikot venyivätkin jonkin aikaa helposti 60-80 tuntisiksi. Lyhyen pätkän tuollaista tahtia vielä jaksaa, mutta pidempään jatkettuna aiheuttaisi varmasti työuupumuksen.

Viime lukuvuonna suoritin ainoastaan 13 opintopistettä. Kurssit olivat paljon läsnäoloa vaativia kielikursseja, joten mielenterveyteni tähden pidin hyvin rauhallisen opiskelutahdin. Tänä vuonna tavoitteenani on suorittaa 56 opintopistettä, joten tahti tulee olemaan taas samanlainen kuin päätoimisilla opiskelijoilla. Onnistumisesta ei ole takeita, mutta ensimmäisen periodin aikana näkee jo hyvin, että onko tavoite ylipäätään mahdollinen. Rimaa hipoen kurssit on varmasti mahdollista suorittaa, mutta en haluaisi todistukseeni riviä ykkösiä – vaikka sillä ei periaatteessa mitään väliä olisikaan.

Muuten en lähtisi tätä edes yrittämään, mutta koronavirustilanteen vuoksi kurssit järjestetään ainakin ensimmäisessä periodissa etänä. Säästän näin merkittävästi aikaa sellaisilla kursseilla, joilla läsnäolo on pakollista. Ilman tätä mahdollisuutta olisin jättänyt ison osan kursseista odottamaan parempaa ajankohtaa.

Olen ollut lähes koko aikuisikäni opiskelija, joten opiskelun ja työn yhdistäminen on itselleni enemmänkin normaalitila kuin jotain poikkeuksellista. Ihan hävettää, että viimeisestä 13 vuodesta olen ollut opiskelijastatuksella noin 10 vuotta. Opintoni tulevat kestämään vielä 2-3 vuotta, jolloin koulutieni on kestänyt peruskoulun ja lukion huomioiden noin 25 vuotta. Luku on niin iso, että kommentointi onnistuu ainoastaan tämän oksennushymiön avulla. 🤮

Koulutustaustani huomioiden (insinööri + kauppatieteiden maisteri) optimivauhti opinnoille olisi ollut erikseen suoritettuna 21 vuotta, joten eipä tuossa toki montaa vuotta ole ylimääräistä. Opinnoissani suurin hidaste on ollut pokeri, jota pelasin useamman vuoden ensin päätoimisesti ja myöhemmin sivutoimisesti. Nautin pelistä niin suuresti, että opintoni jäivät täysin korttipakan varjoon.

Yrittäjyyden ja opiskelun yhdistämisen plussat

Yrityksen perustaminen opintojen aikana on mielestäni ajoituksen puolesta oivallinen tilanne, sillä opiskelijalla harvoin on mitään suurempia velvoitteita, joten mahdollinen liiketoiminnan epäonnistuminen ei tarkoita maailmanloppua. (Tarkoitan tällä sitä, että opiskelija ei joudu erikseen eroamaan työpaikastaan, joka madaltaa merkittävästi kynnystä yrittäjäksi ryhtymisessä. Suurimmalla osalla ei ole myöskään vielä jälkikasvua, jolloin riskinotto on helpompaa.)

Nuorempana on vielä käytössä kaikki mahdollinen aika, joten motivoitunut kaveri voi omistautua asialleen aivan totaalisesti. Muistan, kun parikymppisenä pelasin vain päivät pitkät pokeria. Saatoin istua koneella aamupäivästä yömyöhään ja nauttia jokaisesta jaosta. (Nyt toki kadun, että en käyttänyt samaa aikaa erilaisten yritystoimintojen hiomiseen.) Taidan olla melko yksin ajatukseni kanssa, että jos saisin palata ajassa taaksepäin, niin tekisin enemmän töitä. Ihan kateeksi käy nuoria ja nälkäisiä start-up-piireissä pyöriviä kavereita, joilla on 10 vuoden etumatka itseeni nähden. Omassa nuoruudessani ei kukaan puhunut yrittäjyydestä tai pitänyt sitä mitenkään tavoiteltavana seikkana. Olisinpa kasvanut sellaisessa kaveripiirissä, jossa tupakan polton ja kaljan juonnin sijaan olisi vaikka koodattu ja kehitelty erilaisia yritysideoita.

Parasta olisi, jos perustettava yritys liittyisi suoraan opiskeltavaan alaan, jolloin voisi hankkia arvokasta työkokemusta jo opintojen aikana. Alaan liittymätön yritystoiminta tuo mukanaan sellaisen riskitekijän, että opiskelujen aikana ei kerry oman alan työkokemusta, jolloin ansioluettelo saattaa rapistua, eikä tutkinnosta ole valmistumisen jälkeen hyötyä.

Alasta riippumatta selkeä positiivinen seikka on se, että yrittäjyys kehittää luonnetta ja taitoja, josta on takuuvarmasti hyötyä myöhemmin elämässä, oli se urapolku sitten millainen tahansa. Kesätyöpaikkojen työtehtävät keskittyvät usein yhteen kapeaan osa-alueeseen, joten vastaavaa kokonaisvaltaista oppimiskokemusta ei palkkatyöllä voi saavuttaa. Yrittäjänä toimii yleensä myynnin, markkinoinnin, hallinnon ja itse yrityksen käytännön työn parissa – ja joutuu varmasti useita kertoja omalle epämukavuusalueelleen (joka on mielestäni kaikista kehittävin paikka, jonne voi joutua – tai oikeastaan päästä).

Entä negatiiviset puolet?

Itselleni tässä yhtälössä kuormittavinta on keskeytykset, jotka luennot aiheuttavat. Töiden lopettaminen, siirtyminen yliopistolle, aivojen buuttaus uuteen aiheeseen… Kahden tunnin luento vie työtehoja ainakin 3 tunnin edestä, jonka jälkeen pitäisi buutata aivot taas työhommiin. Todella raskasta.

Yrityksen pyörittäminen tarkoittaa myös väistämättä valmistumisen venymistä. Mielestäni tämä ei ole kuitenkaan negatiivinen seikka, jos pitkittynyt aika ei johdu ryyppäämisestä vaan itsensä kehittämisestä. Tämän pitkittyneen opiskelun aikana on kuitenkin ehtinyt keräämään hyvin työkokemusta.

Omalla kohdallani on käynyt niin, että en ole hengaillut pahemmin kampuksella, joten kanssaopiskelijoihin luomani verkostot ovat melko ohuet. Tämä ei ole kuitenkaan mikään automaattinen kohtalo, vaan verkostoituminen onnistuu varmasti, kunhan asian vain tiedostaa ja panostaa siihen tietoisesti. Syvimmät suhteet luodaan ensimmäisten kuukausien aikana, joten ainakin alussa kannattaa osallistua kaikkiin mahdollisiin rientoihin.

Yhteenveto

Yrittäjyyden ja opiskelun yhdistäminen on ajankäytöllisesti haastavaa, mutta positiivisia puolia on niin paljon, että yritystä ei kannata tämän takia jättää perustamatta. Itse olen omaan päätökseeni äärimmäisen tyytyväinen. Menen hiljalleen niitä unelmia kohden, joita pidin vielä muutama vuosi takaperin aivan utopistisina.